Tänne telttailemaan.

 On meillä hauska täti, tuo Meg Monika,
        kun täti menee torille, on näky komea. Kas näin heiluu kassi, 
                                    kassi heiluu näin... (tämä on `rangaistuskuva` Megille, kun se ihan ilahduksesta sekaisin väitti, että Helenin uusi kesähattu on samannäköinen kuin hänen kesäkassi) 


Ei saatu ihan vielä tarpeeksemme Sipoon saaristosta. Paluu Kalkkirantaan... Tällä kertaa vesibussista perittiin maksu, noin 8 €, vaikka matkaa oli vain 10 min. Norrkullalandet. Saari oli kuin tehty telttailuun. Kauniin upeat intiimit hiekkarannat, siniset laaguunit kallion suojissa pyytää retkeilijää pysähtymään ja nauttimaan.  Näin idyllisen kaunis paikka, näin lähellä kotia. Tuli mieleen 80 -luvulta elokuva Sininen laguuni ja Brooke Shields korallisilmineen.



  Saaressa kun oltiin, hätä ei katsonut lakia. 

Mä näitä polkuja tallaan...


Saaren Cafe Season näyttää olevan vilkaskin bilepaikka iltaisin, perusteltuna miltä se näytti klo 10 aamulla sunnuntaina ennen siivousta. Oho, miten paljon panttei. Mut ei meidän!

Mökkien asukkaat vasta heräilivät kuka missäkin kuteissa. Ehkä yllätyksellisen nuorta porukkaa, noin niinku meidän mielestä, kiinnostaa saaressa mökkeilu ilman palveluja. Parhaissa rantapaikoissa oli jo/vielä telttaleirit riippumattoineen.

Sovittais tänne kuin sula voi. Kuin kuuma veitsi voihin. Vai miten se sanonta nyt menee... Tänne tullaan harjoittelemaan telttailua. Kyllä! Sammoomieltä oli Meg. Niin kesäinen fiilis paikalla olevista leiriytyjistä välittyi. Tosin milloin päästäis telttailemaan, alkaa olemaan kesän helleviikonloput kortilla, eikä kummallakaan täysiä kesälomia tänä vuona. Mutta tahto telttailuun on suuri ja nyt kohde löydetty. Voi jospa joskus ehtisi tekee juuri sitä mitä tahtoo. 














Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meg ja Jenifer Keisarillinen kalastusmaja Langinkoski

Meillä on taas idea!

Museokortti