Meg ja Helen. Kokee, näkee ja hakee.

Megi yritti hakea lomaimagoa kuumeisesti. Tukka hyvin, kaikki hyvin, näinhän sitä aina todettiin. Tukasta Meg ei niin varma ollut, mutta tuo pieni helminen hiuskoru oli hänestä nätti. Hän oli pitkään tälläistä etsiskellyt, löytämättä etsimäänsä. Tuona perjantai iltapäivänä, kun hän jäi kesälomalla, hän löysi etsimänsä. Asioilla on tapana järjestyä ja niinhän kävi tässäkin jutussa. Hiukset olivat saaneet huivin ja pompuloiden alla kasvaa aivan rauhassa. Joitakin kuukausia sitten hän oli marketin hiusvärillä värjännyt pahimmat juuri kasvut piiloon. Onnistuihan se niinkin ja hetken aikaan se näyttikin siedettävältä.  Loma siis alkoi, löytyi tuo hiuksiin laitettava helmikoru. Megillä oli lisäksi aika tulossa kampaajalle pitkästä aikaa. Oli mukavaa taas saada kutrit kesäkuntoon ja tavata tuttua kampaajaa. Vaihtaa kuulumiset js rentoutua muutama tunti siinä nauttien siitä, että joku laittaa hiuksia. Kulmatkin hän päätti värjyyttää ja muotoilluttaa. Sellaiset kunnon rusehtavat kulmat, sisänur

Fiilataan kesää ja fiilataan blogia. Nyt on lomakesän juhlaa.  Seuraavaksi uimaan kråkön hiekkakuopalle. Näihin orastaviin lomatunnelmiin,   vielä 2 päivää loman alkuun. Ihanaa lomaa Megsis! Tapaamme viimeistään Porvoo soi festareilla 14.8! Sitä odotellen. Samoin Helen, oikein rentouttavaa aivot narikkaan lomaa, syyskuussa taas bloggaillaan yhdessä! Meg:  Heräsi klo 03.30. Työasiat ja blogi pyörivät mielessä. Niinpä hän käytti nämä aamun pikkutunnit hyväkseen blogaten tarinaa. Nyt klo 05.59 kyllä nukuttaa, mutta ei ehdi koisii. Duuni alkaa klo 08.00. Voip olla, että Megistä ei ole rannalle tänään, piknikille kyllä hän tulee. On havaittavissa vähän lomastressiä.... ja bloggausressiäkin. Meg miettii kuumeisesti , miten pääsee blogilistoille!? Kysyy vinkkiä instassa Tiia Konttiseltakin, joka esittää kysymykset  miksi blogia tehdään? kuka on lukijakunta ja mitkä ovat tavoitteet? Mitkä on ne sanat, jotka haku löytää googlesta? Yms... Hänen blogistaan löytyvät hyvät ohjeet, joten eikun toimi

Oltiin käyty nyt Porvoosta länteen. Entäs itään. Helen oli jo ´aikaa ennen blogia´ tai ´entisessä elämässään` katsonut, että googlemapsissä Ruotsinpyhtää Kymijoen suistossa näyttää mielenkiintoiselta. Vuonna 2018 Ruotsinpyhtää valittiin Vuoden uusmaalaiseksi kyläksi. (kylälista muilta vuosilta löytyy googlesta) Nimensä paikka on saanut siitä, että Ruotsi otti Turun rauhassa pitäjästä toisen puolen omistukseensa, toinen puoli jäi Venäjälle. Syntyi Pyhtää ja Ruotsinpyhtää. Nykyisin vakiintunut nimi on siis Ruotsinpyhtää, jonka helmi on 1700 -luvun ruukkimiljöö. Mutta mitä muuta siellä vois tehdä, kun ajomatkaa kuitenkin 40min?   Paluu selaamaan luottolistaamme: `Lista kaikista – virkistys-, ulkoilu- ja luontokohteet Uudellamaalla. ( https://uuvi.fi/fi/lista-kaikista-virkistys-ulkoilu-ja-luontokohteet-uudellamaalla/ ) Löytyi Kukuljärven vaellusreitti.  Tosin Loviisan alta, mutta on Ruotsinpyhtään kainalossa. Lauantai-iltana vielä myöhään viestiteltiin ja Meg siirsi taas siivouspäivä

Tunnen, että uskollinen reissukumppanimme folio ansaitsee blogissamme erikoismaininnan. Folioleivät ovat kulkeneet repuissamme ja ne on syöty just siinä mättäällä minkä kohdalla nälkä iskee ja jalat on maitohapoilla. Ei olla sellaisia laavugrillaajia. Tai en tiedä – voidaanhan me ollakin. Ei muuten ole tullut puheeksi! Pari faktaa: Alumiinifolio on viiden millimetrin tuhannesosan ohutta. Se tuli kauppoihin Yhdysvalloissa 1947.  Folio nopeuttaa ruuan kypsymistä. Kuumassa folio tummuun, mutta ei silti ole vaaraksi terveydelle. Mutta foliota ei suositella metallista tai teräksestä valmistetun astian peittämiseen, koska astian ja folion välillä tapahtuu sähköinen syövyttävä reaktio, jolloin alumiiinia voi liueta ruokaan. Jos teet uuniperunoita foliossa pistele reikiä sekä perunaan, että folioon ettei peruna ”räjähdä”☺ (Kodin Kuvalehti 10/17) Folio kierrätetään metallijätteisiin. Ja sitten. Alumiinifolio nopeuttaa silittämistä kun laittaa sitä silityslaudan päällisen alle.  Ja että foli

Meg aiko toimia Helenille oppaana savon mualle tutustumisessa syksyllä 2020. Siinä hän joutui testiin, sillä ammattiopastahan hän joutuu kautta pääsee opastamaan. Varmasti selviytyen siitä savolaisella lupsakkuudella. Ajatuksella, että voip olla tai olla olematta. Miten se sitten soppii Helenin pedantti luonteelle, jää nähtäväksi. Voep olla tulossa huluvaton reessu. Sen voen luvata. Lokakuun ensimmäistä viikonloppua oltiin ajateltu ajankohdaksi. Meg päätti tinkiä veeärrältä liput sopuhintaan. Ajatuksella kiskot ne kirskuivat, kuopijjoon vie tie...tai nykyaikaa JVG: n ja ikuinen vappu biisillä! Siellä se Puijontorni jo odotti valmiina. Meg oli innoissaan. Yöpaikka oli hommattu Kaisun breakfast and bed hotelliin. Toinen vielä hakusessa, mutta sekin varmasti löytyy. Olihan Megillä ystäviä saaristokaupungissa. Näytti siltä, että toinenkin yö oli turvattu. 

Meillä on taas idea:) Eräänäkin päivänä taas folioleivän ääressä opimme edelleen, miten olemme keskenämme samanlaisia ja erilaisia. Meg on valloittavan värikäs savolainen plantaasinomistaja (sydämellinen kuitti plantaasinomistajasta) ja tunnistaa Helenissä pedantin uusimaalaisen asianajajan (Helen kommentoi: Myönnän! Kuitti tulee myös siitä että Marja kerran näytteli tv-sarjassa asianajajaa). Juuremme juontavat hyvin erilaisille paikkakunnille. Päätämme siis tehdä sokkoretken toistemme entisille kotikulmille. Sokkoretki tarkoittaa, että toiselle kerrotaan vaan julkisen kulkuvälineen lähtöaikataulu, odotettavissa olevat kulut ja ehdoton oleellinen tarvetavara. (kuten esim. taskulamppu, tiara, kynsilakka tai ritsa) Helsinki...sittenkin Porvoo...tai jospa neuvoa-antaville Helen: ”Kuluvan viikon lauantaina lähtisimme Helenin Helsinkiin. Tää oli hauska idea. Ei tulisi yksin lähdettyä, kun `kaikki on niin nähty`. En nyt tässä voi vielä paljastaa minkä suunnitelman rakensin A4:n arkille, k

Helen oli vuosia aiemmin tahoillaan kolunnut kaikki stadin ja muutkin museot. Meg on ollut onnellinen museokortin omistaja peräti vuoden ajan. Yhdessä he näkivät myös potentiaalin tässä museokortissa. Niinpä he miettivät jospa ostaisivat museokortin hintaan noin 60 e ja aloittaisivat syksyn tullen enemmänkin kulttuurin harrastamisen. Megille tutuksi olivat tulleet Sinerbhycoffin museo, häntä kiinnosti kovasti tuo suku. Suku, joka asusteli hienossa kartanossa bulevardilla Helsingissä. Talo nykyään kotimuseona, jossa Meg on pari kertaa vieraillut.           Bulevardilta Kaikki tämä innostus aiheeseen oli lähtenyt vuosia sitten, kun Meg oli lukenut kartanon rouvasta kirjan Venny. Se kirja kertoi juuri tuon suvun asioista. Silloin hän oli päättänyt, että jonakin päivänä hän vielä menee katsomaan ne mestat, jossa Venny miehineen ja lapsineen oli asustellut. Eipä hän olisi uskonut, että siihen menee yli vuosikymmen, kun tämä hänen toiveensa toteutuu. Lopulta hän pääsi

 On meillä hauska täti, tuo Meg Monika,         kun täti menee torille, on näky komea. Kas näin heiluu kassi,                                      kassi heiluu näin ... (tämä on `rangaistuskuva` Megille, kun se ihan ilahduksesta sekaisin väitti, että Helenin uusi kesähattu on samannäköinen kuin hänen kesäkassi)  Ei saatu ihan vielä tarpeeksemme Sipoon saaristosta. Paluu Kalkkirantaan... Tällä kertaa vesibussista perittiin maksu, noin 8 €, vaikka matkaa oli vain 10 min. Norrkullalandet. Saari oli kuin tehty telttailuun. Kauniin upeat intiimit hiekkarannat, siniset laaguunit kallion suojissa pyytää retkeilijää pysähtymään ja nauttimaan.  Näin idyllisen kaunis paikka, näin lähellä kotia. Tuli mieleen 80 -luvulta elokuva Sininen laguuni ja Brooke Shields korallisilmineen.   S aaressa kun oltiin, hätä ei katsonut lakia.  Mä näitä polkuja tallaan... Saaren Cafe Season näyttää olevan vilkaskin bilepaikka iltaisin, perusteltuna miltä se näytti klo 10 aamulla sunnuntaina ennen siivousta. Oho,